Who am I?
That the Lord of all the earth,
Would care to know my name,
Would care to feel my hurt.
Who am I?

(casting crowns)

Tässä pienessä laulunpätkässä esitetään sama kysymys, jonka minäkin usein ylöspäin lausun. Mikä tekee minusta niin erityisen, että Jumalaa todellakin kiinnostaa tuntea minut ja tietää mitä minulle kuuluu? Minä, joka olen tuottanut pettymyksiä niin toisille ihmisille kuin Jumalallekin? Ja siltikin, vaikka Jumala saa hakata päätä seinään minun takiani, niin silti Hän on kiinnostunut siitä, että minulla on paha olla. Ja tahtoo ottaa minut syliinsä.

Eihän se aina siltä tunnukkaan, että joku minusta välittäisi. Mutta se tosiasia, ettei mikään asia maailmassa voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta on totta niin sinun kuin minunkin elämässäni. Se vain on niin, eikä mikään sinun tekosi tai sanasi muuta sitä totuutta. Usko pois.

Tapaamisiin jälleen ensi perjantaina!

Mulla oli viime viikolla tuo blogivuoro ja minua kun on siunattu tällä norsun muistilla, enkä vieläkään oo jaksanu hommata itelleni nettiä, nii sehän vähän lipsahti mielestä...

Mutta, joulu on jo ovella ja teillä tais olla pikkujoulut viime perjantaina, vai? Musta joulu on niiiin kivaa aikaa. Oon niin talvi-ihminen ja muutenkin ihme hymistelijä ja musta on ihanaa kun on kylmä ja maa on valkosena ja saa polttaa kynttilöitä.

Musta on ihan typerää kun joulu on nykyään niin kaupallistettu että. Pitää ostaa hirveesti turhia lahjoja ja kaikenlaisia koristeita ja ja... Kun minun mielestä tärkeintä on se perheen ja läheisten kanssa yhdessäolo. Vaikka se yleensä meneekin tappeluks ;)

Valkeaa joulua teille kaikille ja parempi onni ensi vuonna, eikös :)

Voi sentään, kun oli vaikea herätä tänään uuteen päivään. Ulkona oli kamalan pimeää ja märkää, ei kukaan järkevä ihminen herää ennen kuutta aamulla! Mutta minä herään. Olisi pitkä päivä edessä, eikä mitään mielenkiintoista tiedossa. Bussikin oli täynnä. Nälkäkin oli ihan kamala.

Niin minä jaksoin mielessäni purnata tänään. Ärsytti koko koulu ja kaikki, mikä siihen liittyy. Mutta nyt kun maltoin rauhoittua niin Jumala tahtoi puhua. Olenko muistanut kiittää koulupaikasta? Asunnosta Suolahdessa? Meidän tulisi aina muistaa se, mitä Jumala meille on tehnyt. Vielä vuosi sitten iloitsin siitä kaikesta, mistä nyt jaksan valittaa. Tämäkö on se kaunis kiitos, jonka annan Isälleni?

Monet pienetkin asiat on Jumalan lahjoja meille. Katsellaanpas ympärillemme ja lakataan hetkeksi valittamasta. Ehkä löydämme jotain, josta voisimme tässäkin hetkessä kiittää!

p.s Kohta on joulu ja siis pikkujoulut edessä! Muistakaapa siis tulla silloin paikalle, paljon on hauskaa tiedossa (=

 Nyt vuoden pimeimpänä aikana vietämme uskonsa tähden kuolleitten muistopäivää. Meillä Suomessa ei usko ole vainon syy ainakaan siinä määrin että joutuisi menettämään henkensä. Näin ei ole ollut aina täällä meilläkään. Uskolla on hinta. Siksi Raamatussa kehotetaankin laskemaan ensin kustannukset, ennen kuin lähtee uskontielle.

Yhteiskunta ei tue uskontiellä kulkemiseen. Jokainen uskova joutuu käymään lävitse kysymyksiä miten suhtautua asioihin, jotka Raamattu kieltää mutta yhteiskunta hyväksyy. Meillä jokaisella on oma osa Jumalan suuressa suunnitelmassa. Jokaisen osa on tärkeä. Voit etsiä sitä kutsua, mitä Jumala on tarkoittanut sinulle. Voit olla valona pimeydessä vaeltaville, kun vain elät oman kutsusi mukaan.  Jeesus näytti tien miten tulee kulkea.  

Älä tingi!   Pidä valo päällä, jotta muutkin näkevät oikean tien! 

Tulipa minun vuoro kirjoitella tänne blogiin, mitäköhän sitä kirjoittas?:D

Voisin kertoa vähän lomastani. Loma oli aika leppoisaa aikaa, iskä aina jakeli hommia ja minä tein, maatilalla kun niitä riittää. Joku päivä piti lehmät ruokkia ja välillä piti perkata muikkuja. Kaikkein jännintä oli päästä koittamaan uutta savustusuunia, minkä syksyn aikaan väänsin koulussa ja siitähän tuli ihan hyvä. Joutui sitä savustamaan maistiaiset vielä opettajillekkin, jos siitä hyvästä saisi pitää muutaman vapaa päivän keväällä;D 

Loma meni kyllä ihan kivasti, sai rauhoittua ja nauttia perheen seurasta oikein urakalla. kauhean pitkään en kuitenkaan olisi jaksanut olla lomalla, kun ei nähnyt ketään kavereita, korvessa kun asutaan. On aina niin kiva palata kouluun katsomaan kavereita, vaikka se niin hankalalle tuntuukin, oppiihan siellä aina jotakin uutta.

Tässäpä nämä minun kuulumiset oli, nähdään perjantaina!:)

Laitan vielä linkin hienosta videosta tuohon loppuun;)

http://www.youtube.com/watch?v=EDFu4_H-zzE

Siunausta!